Carat / Näin se toimii
Mitä valokuvan ja luvun välissä tapahtuu
Carat tekee kaksi erillistä työtä, tässä järjestyksessä. Ensin se päättää, mikä koru on. Vasta sen jälkeen se etsii, mitä vastaavista koruista on viime aikoina maksettu. Vaiheiden pitäminen erillään estää toiveikasta tunnistusta paisuttamasta hintaa.
Se lukee korun ennen kuin lukee markkinan
Ensimmäinen vaihe katsoo vain valokuvia: metallia ja sen väriä, pintaa ja kulumaa, istutuksen tyyliä, jokaisen kiven hiontaa ja mittasuhteita sekä jokaista metalliin lyötyä merkkiä. Hinnasta ei tule tähän vaiheeseen mitään, sillä arvonmääritys, joka vuotaa taaksepäin tunnistukseen, tuottaa sen vastauksen, jota toivottiin, eikä sitä, joka on edessä.
Leimat kirjataan, niitä ei tulkita pois
Merkki lainataan täsmälleen sellaisena kuin se näkyy — ”750”, ”PT950”, leijona, vuosikirjain — ja luokitellaan selkeäksi, osittaiseksi tai lukukelvottomaksi. Carat kertoo, mitä merkki tarkoittaa ja kuinka varma se on; kun merkki on kulunut, se sanoo niin sen sijaan että valitsisi imartelevan tulkinnan. Terävä lähikuva sormuksen sisäpinnasta on arvokkaampi kuin viisi kuvakulmaa koko korusta.
Tulos on kolmiportainen ja näyttää aina perustelunsa
Todennäköisesti aito, ei ratkaistavissa tai todennäköisesti jäljitelmä. Jokainen tulos luettelee, mikä puhuu sen puolesta ja mikä sitä vastaan, ja nimeää testin, joka asian ratkaisisi: lämmönjohtavuusmittari, 10x luuppi, ominaispainon mittaus tai gemmologisen laboratorion lausunto. Valokuva ei pysty mihinkään näistä, eikä Carat väitä muuta.
Arvo haetaan, sitä ei muisteta
Toinen vaihe tekee reaaliaikaisen haun vastaavien korujen tuoreista toteutuneista kaupoista ja metallin päivän noteerauksesta ja muotoilee sitten löytämänsä. Kun haku ei tuota käyttökelpoista tulosta, luku merkitään arvioksi sen sijaan että se puettaisiin perustelluksi, ja lähteet luetellaan joka tapauksessa.
Kolme markkinaa, koska yhtä hintaa ei ole
Sulatusarvo on pelkkä metalli: paino kertaa pitoisuus kertaa noteeraus, ja se on lattia jokaisen kultakorun alla. Jälleenmyyntiarvo on se, mitä vastaavista koruista käytettynä todella maksetaan. Korvaushinta on se, mitä liike veloittaisi vastaavasta, ja juuri sitä lukua vakuutusyhtiö haluaa. Useimmat korut myydään edelleen selvästi liikehintaa halvemmalla, ja yksi luku peittäisi sen.
Kysy gemologilta omasta korusta
Raportti on keskustelun alku, ei sen loppu. Korusta voi kysyä jatkokysymyksiä — miten sen puhdistaa, mistä sen myy, mitä tietty merkki tarkoittaa, mikä vahvistaisi kiven — ja vastaukset pysyvät siinä raportissa, joka omista valokuvista kirjoitettiin.
Mitä se ei tee
- Se ei erota laboratoriokasvatettua timanttia luonnontimantista. Ne ovat samaa ainetta; vain gemmologisen laboratorion laitteet erottavat ne luotettavasti.
- Se ei punnitse kiveä. Valokuvasta saatu karaattipaino on mittasuhteisiin perustuva arvio, ei mittaus.
- Se ei arvota tunnearvoa, dokumentoimatonta alkuperähistoriaa eikä kuntoa, jota annetuista kuvakulmista ei näe.
- Se ei korvaa pätevää arvioijaa. Vakuutusta, perunkirjoitusta tai merkittävää kauppaa varten koru kannattaa viedä sellaiselle.