Korun vakuuttaminen: mitä vakuutusyhtiö tarvitsee

Vakuutusyhtiön haluama luku on kolmesta korkein

Korulla on useita arvoja yhtä aikaa, eivätkä ne ole lähellä toisiaan. Sulatusarvo on pelkkä metalli. Jälleenmyyntiarvo on se, minkä ostaja maksaisi tänään. Jälleenhankinta-arvo on se, minkä liike veloittaisi lähimmästä vastaavasta uutena tiskin yli, verot ja kate mukaan luettuina.

Vakuutus kirjoitetaan viimeksi mainitun ympärille yksinkertaisesta syystä: useimmat vakuutukset lupaavat korvata esineen eivätkä ojentaa rahaa. Jos vakuutusyhtiön on hankittava tilalle vastaava sormus, vakuutusmäärän on riitettävä sellaisen ostamiseen liikkeestä. Jos korun vakuuttaa sillä summalla, jolla sen voisi myydä, huomaa olevansa alivakuutettu pahimmalla mahdollisella hetkellä.

Asia toimii myös toisin päin. Realistisen korvaushinnan reilusti ylittävä vakuutusmäärä ei osta muuta kuin korkeamman maksun, sillä vakuutusyhtiö korvaa esineen eikä maksa vakuutuskirjaan kirjoitettua lukua. Tavoitteena on osuvuus, ei suuri luku.

Mitä arviolausunnossa on oltava

Arviolausunto on asiakirja, ei luku. Vakuutusyhtiö tarvitsee riittävästi yksityiskohtia korun tunnistamiseen, sen korvaajan hinnoitteluun ja kiistan ratkaisemiseen vuosia myöhemmin. Vähintään siinä kuuluu olla:

1. Korun täysi kuvaus: mikä se on, sen tyyli ja aikakausi silloin kun niillä on merkitystä, ja miten se on rakennettu.
2. Metalli, sen pitoisuus ja korun paino.
3. Jokainen kivi: laji, muoto ja hionta, mitat tai paino sekä arvioijan antamat luokitukset.
4. Merkintä siitä, mitattiinko kukin kivi irrallaan vai arvioitiinko se kehyksessä, sillä istutettuna luokittelu on epätarkempaa.
5. Jokainen tunnistettu tai oletettu käsittely sekä jokainen laboratorioraportti, johon on nojattu, numerollaan yksilöitynä.
6. Selkeä valokuva korusta, liitettynä itse asiakirjaan.
7. Arvioijan nimi, pätevyys, yritys jonka lukuun hän toimii ja allekirjoitus.
8. Arvon peruste sanoin kirjoitettuna — jälleenhankinta-arvo eikä jälleenmyynti- tai markkina-arvo.
9. Päivämäärä ja valuutta.

Yksi rivi, jossa lukee kultasormus ja timantti ja sen perässä luku, ei kelpaa. Jos korvausasia joskus kääntyy asiakirjan varaan, jokaisesta puuttuvasta yksityiskohdasta tulee neuvottelu.

Erikseen luetteloidut esineet ja irtaimistoturva

Kotivakuutukset kattavat korut yleensä kahdella eri tavalla, ja ero pääsee yllättämään.

Yleinen irtaimistoturva kattaa korut esinekohtaiseen enimmäismäärään asti, joka on usein vaatimaton, ja usein vain silloin kun esineet ovat kotona. Korujen yhteismäärälle voi lisäksi olla irtaimiston kokonaissummasta erillinen katto.

Erikseen luetteloitu esine on merkitty vakuutuskirjaan yksitellen omalla vakuutusmäärällään, se on yleensä turvattu myös kodin ulkopuolella ja usein katoamisen sekä varkauden varalta. Se maksaa enemmän, ja se on ainoa tapa olla varma siitä, että tietty sormus on vakuutettu sillä summalla, jonka sen korvaaminen todella maksaisi.

Ehdot vaihtelevat vakuutusyhtiöittäin ja maittain, joten lue vakuutuskirja ja kysy yhtiöltä suoraan, mikä esinekohtainen enimmäismäärä on, ulottuuko turva kodin ulkopuolelle ja sisältyykö katoaminen. Se keskustelu käydään heidän kanssaan eikä ratkaista verkkosivulta.

Uusi arvio, koska luvut liikkuvat

Arviolausunto on lausuma tietystä päivästä. Metallien hinnat liikkuvat, ja niin liikkuvat kivienkin: luonnontimantin hinnat siirtyvät hitaasti, laboratoriokasvatettujen hinnat ovat laskeneet jyrkästi, ja värillisten kivien hinnat riippuvat siitä, mitä muutamasta paikasta on tulossa ulos. Muutama vuosi sitten kirjoitettu luku ei ehkä enää osta vastaavaa korua.

Vakuutusyhtiöt eroavat siinä, kuinka usein asiakirja halutaan tuoreena, ja osa sitoo vakuutusmäärän indeksiin arvioiden välillä. Kysy omalta yhtiöltäsi, mitä se odottaa, sen sijaan että oletat. Täysien uudelleenarviointien välillä pidä vakuutuskirja ja valokuvat ajan tasalla, sillä sormus, jonka kokoa on muutettu, joka on istutettu uudelleen tai jonka kivi on vaihdettu, ei ole enää se koru, jota asiakirja kuvaa.

Mitä tapahtuu, kun korvausta haetaan

Korvausasia on tunnistamisongelma ennen kuin se on rahaongelma. Vakuutusyhtiön on tiedettävä, mitä oli olemassa, että se oli sinun ja mitä vastaava maksaa tänään. Arviolausunto vastaa kolmanteen kysymykseen. Valokuvat ja kuitti vastaavat kahteen ensimmäiseen, ja juuri ne useimmilta puuttuvat.

Säilytä jokaisesta korusta valokuvat useasta kulmasta, mukaan lukien jokainen leima, sekä alkuperäinen kuitti, mahdollinen laboratorioraportti ja itse arviolausunto, ja pidä kopiot muualla kuin siinä talossa, jota ne kuvaavat. Oppaamme korun kuvaamisesta tunnistusta varten käy läpi ne kuvat, jotka kannattaa olla.

Odota, että vakuutusyhtiö tarjoaa korvaavaa korua omalta toimittajaltaan eikä rahakorvausta. Se, voiko rahan ottaa sen sijaan ja millä ehdoin, ratkeaa vakuutusehdoista ja vakuutusyhtiön kertomana.

Arvioijan valinta ja kysymykset hänelle

Etsi joku, jolla on tunnustettu ammatillinen arviointipätevyys ja joka saa korun fyysisesti eteensä luupin, työntömitan ja vaa'an kanssa. Valokuvista tai puhelimessa annetusta kuvauksesta kirjoitettu arviolausunto ei ole se asiakirja, josta maksetaan.

Kysy kolme asiaa ennen työn tilaamista. Mikä palkkio on, tuntiperusteisena tai esinettä kohti ja etukäteen sovittuna eikä prosenttiosuutena siitä, minkä arvoiseksi koru osoittautuu. Millä perusteella arvio kirjoitetaan, sanoin ilmaistuna. Ja tuleeko asiakirjaan kuva ja arvioijan pätevyys, sillä vakuutusyhtiöt pyytävät usein molempia.

Kivet luokitellaan tarkemmin irrallaan kuin istutettuina, ja hyvä arvioija sanoo sen asiakirjassa silloin, kun luokitus on kehyksessä tehty arvio. Tuo rehellisyys on ominaisuus, ei puute.

Mihin arvio sopii ja mihin ei

Valokuvasta tuotettu arvio on lähtökohta ja kirjaus. Se kertoo suunnilleen, missä koru on, ja se riittää usein päättämään, ylittääkö koru vakuutuksen esinekohtaisen enimmäismäärän ja oikeuttaako se siten arvioijan palkkion. Carat palauttaa sulatus-, jälleenmyynti- ja jälleenhankinta-arvon erillisinä vaihteluväleinä sekä niiden taustalla olevat vertailukaupat, eikä anna lukua lainkaan, kun valokuvat eivät sitä kanna; näin se toimii esittelee päättelyn.

Mitä se ei ole, on arviolausunto, ja se ansaitsee tulla sanotuksi suoraan: yksikään vakuutusyhtiö ei hyväksy sovelluksen arviota arviolausuntona. Kukaan pätevä ei ole pitänyt korua kädessään, mitään ei ole punnittu eikä testattu, yhtään kiveä ei ole mitattu, eikä sivun alalaidassa ole nimeä eikä pätevyyttä. Käytä arviota siihen, että päätät mihin arvioijan aika kannattaa käyttää, ja käytä arvioijaa siihen, että syntyy se asiakirja, johon vakuutusyhtiö nojaa. Kolmesta luvusta kerrotaan lisää oppaassa mitä koru on arvoltaan.