925, 800 ja hopealeimat, joilla on merkitystä

Luku on pitoisuus, ei tuotemerkki

Hopeaesineeseen lyöty luku on tuhannesosapitoisuus: puhtaan hopean osuus tuhatta seososaa kohti. 925 tarkoittaa 925 osaa tuhannesta eli 92,5 painoprosenttia hopeaa. Loput 7,5 prosenttia on yleensä kuparia, joka lisätään siksi, että pelkkä hienohopea on liian pehmeää pitämään muotoa, saranaa tai kiven istutusta. Tällä standardilla on nimi — sterling — ja valtaosa Britanniassa, Irlannissa ja Pohjois-Amerikassa myytävistä hopeakoruista on tehty sen mukaan.

Sterlingin yläpuolella on 958, Britannia-hopea, korkeampi ja pehmeämpi standardi, joka otettiin Englannissa käyttöön 1600-luvun lopulla ja jota lyödään yhä. Sterlingin alapuolella ovat mannermaiset standardit. 800 ja 830 esiintyvät jatkuvasti vanhemmassa saksalaisessa, itävaltalaisessa, italialaisessa, hollantilaisessa ja pohjoismaisessa työssä. Molemmat ovat aidosti hopeaa, niissä vain on enemmän kuparia, mikä tekee niistä kovempia, sävyltään hivenen lämpimämpiä ja nopeammin tummuvia. 900 on kolikkohopeaa, vanhan hopearahan pitoisuus, ja sitä tapaa 1800-luvun amerikkalaisissa ruokailuvälineissä.

Leimalla 800 varustettu esine ei ole epäonnistunut yritys sterlingiksi. Se on hopeaa, joka on tehty toisen kansallisen standardin mukaan, ja siellä missä se tehtiin, juuri se standardi oli laillinen.

Leimat, joita todennäköisimmin näkee

Kaksi varausta, jotka koskevat sanaa eivätkä lukua. Kokonaisena lyöty STERLING on amerikkalainen käytäntö, jonka takana ei ole riippumatonta tutkimista. Ja pelkän 925-leiman ilman muita merkkejä voi lyödä kuka tahansa missä tahansa, myös pinnoitettuun tavaraan, ja juuri siksi leima on lähtökohta eikä tulos.

Brittiläinen leimasarja ja sen osat

Yhdistyneessä kuningaskunnassa tarkastetussa esineessä on kolme pakollista leimaa, jotka tarkastuslaitos lyö sen jälkeen kun metalli on todella tutkittu.

1. Nimileima. Kirjaimet muotoillussa kilvessä, rekisteröitynä sille yritykselle, joka esineen toimitti.
2. Pitoisuusleima. Itse luku — 925, 958, 800 — kehyksessä, jonka muoto kertoo metallin.
3. Tarkastusleima. Leopardin pää Lontoolle, ankkuri Birminghamille, ruusu Sheffieldille ja linna Edinburghille. Glasgow, Chester, Exeter, Newcastle, York ja Dublin esiintyvät vanhemmassa työssä.

Niiden vieressä voi olla astuva leijona, kävelevä leijona toinen etukäpälä koholla, joka on sterlingin perinteinen brittiläinen tunnus. Britannia-hopeassa käytetään sen sijaan istuvaa Britannia-hahmoa. Nämä kuvaleimat ovat olleet vapaaehtoisia vuodesta 1999, joten niiden puuttuminen tuoreesta esineestä ei merkitse mitään, kun taas niiden esiintyminen vanhemmassa on vahva merkki asianmukaisesti tarkastetusta esineestä.

Vuosikirjain — yksi kirjain kilvessä, kirjasinlaji kierroksittain vaihtuen — on ollut vapaaehtoinen vuodesta 1998. Kun sellainen on säilynyt, se ajoittaa tarkastuksen yhteen vuoteen. Kun sitä ei ole, siitä ei seuraa mitään.

Sanat, joissa ei ole hopeaa lainkaan

Moni tuttu nimitys kuvaa metallia, jossa ei ole hopeaa nimeksikään.

• EPNS — sähkösaostettu uushopea. Ohut sähköpinnoitettu hopeakerros nikkeliseoksen päällä. Pinnoite on hopeaa; esine ei ole.
• Hopeapinnoite — sama asia toisella nimellä, toisinaan merkittynä EP tai A1.
• Uushopea, saksanhopea ja alpakka, joskus kirjoitettuna alpacca — yksi kuparin, nikkelin ja sinkin seos kolmella nimellä, jota kutsutaan hopeaksi pelkän värinsä vuoksi.
• Tiibetinhopea ja hopeansävyinen — markkinointikuvauksia, joilla ei ole määriteltyä koostumusta.

Pinnoitetuissa pöytäesineissä on usein rivi pieniä lyötyjä tunnuksia, jotka vilkaisulta näyttävät brittiläiseltä leimasarjalta. Tarkista, ovatko oikean sarjan osat mukana: kirjaimet, pitoisuusluku, kaupungin tunnus ja yleensä leijona. Rivi kilpiä, joissa on kruunu, kukka ja kirjain mutta ei lukua, on valmistajan oma tunnus, ei tarkastus.

Näin erotat pinnoitteen umpihopeasta ilman laboratoriota

Neljä havaintoa, joista mikään ei yksin ratkaise mutta jotka yhdessä yleensä ratkaisevat.

Kuluma korkeimmilta kohdilta. Pinnoite on ohuimmillaan siellä, mihin sormet ja hihansuut koskevat: sormuskiskon päällä, rannerenkaan reunassa, pakotetun kuvion koholla olevissa osissa, lusikan reunassa. Etsi voimakkaassa valossa himmeämpää, lämpimämpää tai punertavampaa metallia kuultamassa alta tai tummanharmaata läiskää, jossa nikkeli on paljastunut. Umpihopea ohenee samoista kohdista väriä vaihtamatta.

Paino. Hopea on tiheää, ja sterlingesine tuntuu kädessä painavammalta kuin sama esine pinnoitettuna messinkinä, teräksenä tai sinkkiseoksena. Kyse on vertailusta, ei mittauksesta.

Haju. Hiero esinettä ripeästi muutaman sekunnin ajan ja haista sormiasi. Hopea on lähes hajuton. Kupari- ja nikkelirungot antavat terävän kolikkomaisen hajun, ja voimakas haju on syy katsoa reunoja tarkemmin.

Magneetti. Hopea ei vedä magneettia lainkaan, joten veto tarkoittaa rautapitoista metallia: pinnoitettua terästä, lukon terässulkua tai rintaneulan terässolkea. Läpäisy ei todista mitään, sillä myös messinki, uushopea ja sinkkiseokset ovat epämagneettisia.

Tummuminen on todiste, ei vaurio

Hopea reagoi ilman rikkiyhdisteiden kanssa ja muodostaa hopeasulfidia, kalvon, joka muuttuu ensin olenkeltaiseksi, sitten ruskeaksi ja lopulta mustaksi. Kyse on pintailmiöstä, eikä se vie metallista mitään. Villan, kuminauhojen tai sanomalehden kanssa säilytetyt esineet tummuvat nopeammin, samoin kaikki, mitä pidetään ihoa vasten lämpimässä huoneessa.

Tästä seuraa kaksi asiaa. Hopeanvärinen esine, joka ei ole vuosien rasiassaolon jälkeen tummunut lainkaan, ansaitsee toisen vilkaisun — joskin rodinoitu hopea, joka on moderneissa ketjuissa ja istutuksissa tavallinen, ei aidosti tummu, eikä tummu ruostumaton teräskään. Ja matalammat standardit käyttäytyvät eri tavoin: 800:n ja 830:n ylimääräinen kupari tummuu nopeammin ja voi jättää ihoon vihertävän jäljen.

Kaiverretun tai pakotetun työn syvennysten musta on usein tarkoituksellista oksidointia, joka on pantu sinne antamaan kuviolle syvyyttä. Puhdistusliuos, joka syövyttää jokaisen tummuman jäljen, vie sen mukanaan, eikä antiikkiesineessä ole paluuta.

Hopeanvärinen koru ilman leimaa

Leimaton ei tarkoita epäjaloa metallia. Brittiläinen leimauspakko koskee hopeaa vasta 7,78 grammasta ylöspäin, joten kevyet korvakorut, ohuet ketjut, pienet amuletit ja kapeat pinottavat sormukset myydään täysin laillisesti ilman leimaa. Monessa maassa ei ole koskaan ollut tarkastusjärjestelmää, vanhemmat esineet ovat lakia vanhempia, koon muutoksessa kisko on voinut menettää leimatun kohdan, ja kiillotus litistää matalan lyönnin. Lisää aiheesta oppaassa mitä puuttuva leima kertoo ja mitä ei.

Pitoisuuden ratkaisee itse metallille tehty testi. Happo- ja koetinkivitesti läpäisee pinnoitteen pienen naarmun hinnalla huomaamattomasta kohdasta. Kultasepän röntgenfluoresenssi lukee seoksen jättämättä jälkeä, joskin se näkee vain muutaman mikrometrin pintakerroksen ja paksu pinnoite voi johtaa sen harhaan.

Valokuvista Carat kirjaa sen, mikä on todella lyöty — 925 pysyy muodossa 925 — tulkitsee sen vasta sitten ja nostaa esiin pinnoitteen merkit, kuten reunojen kuluman ja värinmuutoksen, siellä missä kuvat ne näyttävät. Pidä sitä tapana lajitella laatikko koruihin, jotka kannattaa testata, edellä kuvattujen tarkistusten rinnalla eikä niiden sijasta. Kultaleimojen lukeminen käy saman läpi keltaisten metallien osalta.