Lämmitetty, öljytty, täytetty: käsittelyt ja niiden hinta

Käsitelty ei ole sama kuin väärennetty

Lähes jokainen nykyään myytävä värillinen kivi on käsitelty, eikä se ole skandaali. Käsittely on hyväksytty osa alaa edellyttäen että se ilmoitetaan, ja ilmoittamista odotetaan laskulla. Lämpökäsitelty safiiri on yhä luonnon korundia; uuni vei loppuun työn, jonka maa aloitti. Lasijäljitelmä on kokonaan toinen esine, eikä näitä kahta kysymystä pidä koskaan sekoittaa keskenään.

Käsittely muuttaa hintaa, ja hyvin eri määrin sen mukaan mitä on tehty. Osa käsittelyistä on niin rutiininomaista, että markkina hinnoittelee ne oletukseksi ja maksaa lisähintaa niiden puuttumisesta. Toiset jättävät kiven hauraaksi tai riippuvaiseksi värikerroksesta, jonka tavallinen käyttö voi poistaa, ja oikea hinta on murto-osa käsittelemättömästä vastineesta. Lähes joka tapauksessa kumpi on kumpi ei näy päälle. Ne käsittelyt, jotka liikuttavat rahaa eniten, ovat näkymättömiä silmälle, luupille ja valokuvalle.

Lämpö ja lämmittämättömän kiven lisähinta

Rubiinin ja safiirin lämmittäminen on jalokivialan vanhimpia käytäntöjä, ja sitä on tehty niin kauan kuin alaa on ollut. Korkeassa lämpötilassa pidettynä korundi voi luopua sameasta harmaasta vivahteesta, liuottaa hienot silkkisulkeumat ja asettua voimakkaampaan ja tasaisempaan väriin. Muutos on pysyvä ja rakenteellinen. Mitään pinnoitetta ei ole kulumassa pois eikä mitään kuivumassa, ja lämpökäsitelty safiiri kestää puhdistuksen, koon muutoksen ja käytön täsmälleen kuten lämmittämätön.

Koska lämmitys on niin lähes yleistä, markkina olettaa sen. Hieno rubiini tai safiiri, jonka laboratorioraportissa lukee ettei lämmityksestä ole merkkejä, myydään suurella lisähinnalla verrattuna samalta näyttävään lämpökäsiteltyyn kiveen, ja merkittävissä kivissä tuo lisähinta voi hallita koko hintaa. Sitä ei makseta kauneudesta — lämpökäsitelty kivi voi näyttää samalta — vaan harvinaisuudesta, sillä ilman apua tuohon väriin päätynyt kivi on epätavallinen. Katsomalla asiaa ei ratkaise: gemologi lukee sulkeumista suurennoksessa korkean lämpötilan merkit, ja laboratorio lisää spektroskopian.

Smaragdin öljy ja sen aste

Smaragdit kasvavat rakosineen, jotka yltävät pintaan, ja lähes kaikki niistä täytetään värittömällä aineella, jonka taitekerroin on lähellä kiven omaa, jolloin rakot lakkaavat nappaamasta valoa. Perinteisesti aineena on setriöljy; nykykäytännössä käytetään myös keinohartseja. Kivi lukeutuu kirkkaammaksi ja vihreämmäksi. Tätä odotetaan, se ilmoitetaan puhtauden parantamisena, ja smaragdi, jossa sitä ei ole lainkaan, on riittävän epätavallinen kantaakseen oman lisähintansa.

Kaksi yksityiskohtaa painaa enemmän kuin itse tosiasia. Ensimmäinen on aste: laboratoriot raportoivat parannuksen asteikolla ei lainkaan, vähäinen, kohtalainen tai merkittävä, ja asteikko kertoo, kuinka suuri osa näennäisestä puhtaudesta on täyteainetta eikä kiveä. Hintaero vähäisen ja merkittävän välillä on leveä.

Toinen on se, ettei öljy ole pysyvä. Se voi kuivua, kutistua tai valua ulos vuosikymmenten kuluessa, ja näkymättömiksi jääneet rakot tulevat taas näkyviin. Lämpö, höyry, liuottimet ja ultraäänipesurit kaikki jouduttavat sitä. Rakenteellisesti mitään ei ole menetetty, ja smaragdien kanssa työskentelevä kultaseppä pystyy puhdistamaan ja öljyämään kiven uudelleen. Mutta se tarkoittaa lämmintä vettä, mietoa saippuaa ja pehmeää harjaa — eikä muuta.

Lyijylasitäyttö on aivan eri asia

Rubiinin täyttäminen lyijylasilla ei ole hyvän kiven parantamista. Se on menetelmä, jota sovelletaan pahoin halkeilleeseen, heikkolaatuiseen korundiin, joka muuten olisi myyntikelvotonta. Ainesta kuumennetaan lyijypitoisen lasin kanssa, joka virtaa halkeamaverkoston läpi ja jähmettyy, sitoen palaset joksikin, joka pysyy koossa ja näyttää punaiselta kiveltä. Heikoimmassa aineksessa lasi on suuri osa siitä, mitä kädessä on.

Tällaiset kivet ovat murto-osan vastaavan lämpökäsitellyn rubiinin arvosta, eikä ero ole makuasia. Lyijylasi on pehmeää ja kemiallisesti haavoittuvaa tavoilla, joilla korundi ei ole.

• Tavallinen työpöydän lämpö korjauksen aikana — kiskon koon muutos, kynnen kärjitys — voi samentaa, kuopittaa tai romahduttaa täytön.
• Sitruunamehu, kotitalouden kalkinpoistoaineet ja jotkin korujen puhdistusliuokset syövyttävät lasia.
• Ultraääni- ja höyrypuhdistus voivat ajaa täytön ulos.

Jokaiselle, joka kiveen koskee, on kerrottava asiasta etukäteen, mikä on mahdollista vain jos se itse tiedetään. Suurennoksessa gemologi näkee täytetyissä kanavissa vangitut kaasukuplat ja niitä pitkin kulkevan sinioranssin välähdyksen.

Diffuusio ja väri, joka elää kerroksessa

Diffuusiossa kiveä kuumennetaan väriä antavan alkuaineen kanssa niin, että väri kehittyy lähelle pintaa eikä läpi koko aineksen. Titaanidiffuusio tuottaa safiiriin sinistä; berylliumdiffuusio työntää korundia oranssiin ja keltaiseen ja yltää toisinaan syvemmälle.

Seuraus on käytännöllinen. Koska väri on kerroksessa, kaikki mikä poistaa pintaa poistaa väriä. Lohkeama rondistissa voi paljastaa alta vaaleaa ainesta, ja uudelleenkiillotus — tavanomainen keino kuluneelle kivelle — voi viedä värin pois tai jättää sen laikukkaaksi. Sellaista ei ole hyvä huomata työpöydän ääressä vuosia myöhemmin.

Säteilytetty ja lämmitetty sininen topaasi kuuluu eri luokkaan, ja se kannattaa sanoa suoraan, koska asia huolestuttaa ihmisiä turhaan. Lähes kaikki sininen topaasi on lähtenyt liikkeelle lähes värittömänä aineksena, säteilytetty ja sitten lämmitetty. Väri on pysyvä, aines on tavallista topaasia, ja siellä missä käsittely on säänneltyä, kivet pidetään varastossa ja tarkastetaan ennen myyntiä. Tämä ei ole käsittely, josta pitäisi olla huolissaan. Se on yksinkertaisesti syy siihen, miksi sininen topaasi on edullista.

Värjäys, stabilointi ja kyllästys

Huokoiset ja rakeiset ainekset vetävät puoleensa omia käsittelyjään.

• Jade. Valkaistu ja polymeerillä kyllästetty jadeiitti sekä värjätty jadeiitti ovat molemmat tavallisia. Ala erottaa käsittelemättömän aineksen valkaistusta, värjätystä ja molemmista, ja hintaero on valtava. Väriaine haalistuu ja polymeeri voi kellastua.
• Lapislatsuli. Vaaleaa tai harmaata ainesta värjätään syvemmän siniseksi ja toisinaan vahataan, ja väriaine voi tarttua liinaan.
• Turkoosi. Valtaosa markkinoiden turkoosista on stabiloitu hartsilla, joka kovettaa liitumaista ainesta ja estää sitä imemästä rasvoja ja muuttamasta väriään. Stabiloitu turkoosi on laillinen tuote; värjätty tai uudelleen koostettu aines on paljon halvempi.
• Helmet. Valkaisu on rutiinia ja värjäys tavallista, ja molemmat kuuluu ilmoittaa.

Mikään tästä ei tee korusta arvotonta. Se tekee kuvauksesta tärkeän, ja juuri siksi laskun sanamuoto painaa yhtä paljon kuin itse kivi.

Mitä valokuva pystyy ja mikä ratkaisee asian

Valokuva kantaa osan siitä, mitä käsittely jättää jälkeensä: värin, joka lukeutuu aineelle liian tasaisena, väärän värisen välähdyksen halkeamaa pitkin, lohkeaman rondistissa, josta näkyy alta vaaleampaa kiveä, väriaineen kerääntyneenä rakoon. Nämä ovat perusteita kysymykselle, eivät koskaan vastaus. Carat kirjaa tämänkaltaiset havainnot käsittelyn merkkeinä perusteluineen, ja kun todisteet loppuvat, se sanoo niin sen sijaan että arvaisi.

Asian ratkaisee gemmologinen laboratorio: suurennus, spektroskopia ja vaikeammissa tapauksissa kemiallinen analyysi. Mistä tahansa todellista arvoa kantavasta värillisestä kivestä juuri sitä raporttia vakavasti otettava ostaja pyytää nähtäväkseen, ja siinä on ero sen välillä, myykö kiven sellaisena kuin se on vai sellaisena kuin toivoi. Sen arvioimiseen, kannattaako maksu maksaa, mitä koru on arvoltaan esittelee ne kolme markkinaa, joilla koru on, ja näin tunnistat, onko timantti aito käy läpi timantin omat käsittelyt.